Aerola 1952-54 
Asuintalot ja huoltorakennus Aero Oy:lle 
Pyhtäänkorventie 23, Vantaa
Teksti: Teija Isohauta

Suomen reittilentoliikenne kaksinkertaistui vuosien 1947-51 aikana. Malmin vuonna 1936 valmistunut kenttä oli käymässä pieneksi ja Olympialaisten saaminen Suomeen vuonna 1952 vauhditti uuden kentän rakentamista. Seutulan kenttä (Malmi-Helsingin lentoasema) avattiin 10.6. 1952 juuri ennen Olympialaisia.

Uusi lentokenttä vaati myös ammattitaitoista henkilökuntaa. Orivedellä toimineelle Aero Oy:n moottorikorjaamon henkilökunnalle tarvittiin asuntoja ja sitä varten perustettiin kiinteistö Oy Aerolan A-talot. Arkkitehti Alvar Aallon valitseminen suunnittelijaksi johtui mitä ilmeisimmin siitä, että Aalto oli Aeron vakituinen tiliasiakas ja pääjohtaja Leonard Grandellin henkilökohtainen tuttava.

Aerolassa asunut ja Aeron palveluksessa pitkään ollut insinööri Lars Kaustinen tiesi kertoa, että kenraaliluutnantti Grandell ja Alvar Aalto miettivät yhdessä paikkaa asuntola-alueen rakentamiseksi. Maastoretkellä, jossa herrat nauttivat punaviiniä, luonnosteli Alvar ensimmäiset kuvat kannon nokassa istuen. (Aerola, inventointi kesäkuussa 1998, Noora Koskivaara)


Ensimmäisissä luonnoksissa kesältä 1952 asuinalue on sijoitettu aivan kentän kupeeseen, nykyisen pyöreän pysäköintitalon paikalle.

Luonnoksissa esiintyy Aallolle tyypillinen luonnon muotojen mukaan sijoitettu rivitalokokonaisuus suhteellisen puistomaisessa ympäristössä.

 


Marraskuussa 1953 päivätty maastoluonnos on tehty hieman kauemmaksi lentokentästä.

Kokonaisuus käsittää etelärinteelle suunnitellun alueen, johon oli piirretty neljä kerrostaloa, kaksi rivitaloa sekä joitakin pientaloja. Näiden lisäksi suunnitelmiin kuului rakennus, jossa oli lämpökeskus, sauna ja pesula.

Rakennushankkeen ensimmäiselle vaiheelle saatiin lupa 4.5.1954. Siihen kuului kaksi asuinrakennusta ja lämpökeskus, toinen vaihe jäi toteutumatta ja sen paikalla on nykyisin ammattioppilaitos.

 




Rakennetut asuintalot A ja B ovat portaittain maastoon sijoittuvia kaksikerroksisia kivitaloja, joissa on pulpettikatto. Rakennukset ovat identtisiä ja niissä on yhteensä 20 asuntoa. Jokaiseen asuntoon on ulkoa oma sisäänkäynti.

Rakennusten päädyssä on autotallit ja huonekohtaiset varastot. Talot ovat betonirakenteisia ja kalkittu valkoisiksi.

Pihat on rajattu puuritilöin ja kasvein. Puutarhasuunnittelijana on toiminut Onni Savonlahti.


 



Rakennuksen lännenpuoleiset sisäänkäynnit vievät aidatun pihan poikki yhdessä tasossa oleviin pienasuntoihin lukuun ottamatta päätyä, jossa on yksi kolmen huoneen ja keittön asunto.

Idänpuoleiset sisäänkäynnit vievät kahdessa kerroksessa sijaitseviin kolmioihin, jotka avautuvat sekä itään että länteen.

Eteläpäädyssä on talon suurin huoneisto, neljä huonetta ja keittiö. Alkuperäisestä sisustuksesta tiedetään, että siellä on ollut ajalle tyypilliset linoleumlattiat.

Ikkunalaudoissa on käytetty olohuoneessa puuta ja muissa tiloissa mosaiikkilaattoja.




Asuinrakennusten välissä rinteen yläpäässä sijaitsee lämpökeskus, jonka yhteyteen on sijoitettu sauna, pesutupa ja entinen mankeli-, nykyinen kokoontumishuone.

Rakennus on L-muotoinen ja sen syliin jää osittain liuskekivillä katettu korotettu patio, jossa nykyisin kasvaa koivuja. Patiolta noustaan katetulle terassille, joka avautuu etelään.

Lämpökeskuksen piippu on villiviinin peitossa ja se antaa alueelle vahvan puistomaisen tunnelman.